Eilen met kävimä Iitan kansa pitkäkorvia jahtaamasa. Se oliki reisu se. Iita haki semmosen tuntisen aamusta ja sitte ku se sen koikkelehtijan ylös sai, niin siitä ei tullu loppua ku vasta pimiälä. Iita osotti taas keran olevansa täys "piru". Se otti takasin net kaikki mettäpäivät, mitkä se oli menettäny. Mie sitä pimiäsä oottaesa noijuin ihan oikiasti. Aina ku mie menin remmin kansa sitä pyytämhän, se karkkosi jäneksen kansa eri paikhan. Hukala se ei tunnetusti "pohojalaasena" antanu periksi. Vihon viimen mie ossuin pimiäsä siihen ajojälele ja ottalampun valosa syöksyin Iitan niskhan ja sain sen kiini. Ei se siitä ollu moksiskhan, vaan autola otti repusta makkaran ja nautiskeli kotimatkala sen naamoihinsa. Mulla vitutti niinku ihan oikiasti, mutta enhän mie voinu sitä tyärele näyttää, ku kerran kiini anto. Pirruuthan Iita mua kiusasi, sen näki siltä naamasta. Tuli vaan taas huuettua ääni kähiäksi. Tänhän vein "väiskeile" ensimmäiset annokset heiniä houkuttimeksi. Eihän net niitä vielä tarvis, mutta pyrin varmistamhan nyt niitten paikala pysymisen tuosa reenimaastosa.

Nyt on sitte se raskain vaihe saatu valamiiksi, elikkä siirretty mahollista huonua aikaa ethenpäin työhommien osalta. Nyt panostethan taas harrastuspuolele. Viime viikolloppuna saima viimisen kiintiöhirven nurin. Siltä osalta homma on oortningisa. Eri juttu on se, tulleeko lisälupia "pankista" joka tuntuu pellaavan isompien ehola seki. Lihan tarvetta ei niinkhän olis, mutta seuran rahastonhoitaja olis onneshan jos saatas vähän rahhaa pahan päivän varale. Koirat on ihan sekopäisenä oottanhet methän pääsyä, ku sielähän niitten työmaa on. Saaga kelekkarehtii housut jalasa ja rauhattomana illat pitkät sisälä, mettäänpääsyä oottaen. Näessie, ku sillon "net". Se joutuu vielä tämän viikon seisomhan. Hiisi kävi Sarin kansa viime viikolloppuna kyselemäsä, mitä kuuluu jäneksile. Hyvvää tuntu kuuluvan, ainaki net tyttöä juoksuttivat siihen malhin. Iita on kohunpoiston jäläkhin keskittyny enämpi tuohon syömäpuolhen. Sillä pirula on aina näläkä. Met olhan nimetty se "harpyijaksi", muinasen petolinnun mukhan. Iitaa vaan häätyy mettäsä kytätä, ettei se ota ajola jänestä kiini ja syö sitä ahaneuksishan. On se semmonen ämmä.

Nyt on palijastunu tällekki asianosasele, mitä se ressi tarkottaa. Se tarkottaa täsä mejän tappauksesa helevetin monen ihimisen pakottamista lomale. Täsä vaiheesa koiriitten harijotus jääpii vähemmäle, ainaki minun osalta. Nyt on keulasa palijon tärkiämmät asiat, elikkä ihimisten jokapäivänen töisäkäyminen. Mulle on ollu aina selevä, misä menhän, mutta nyt pukkas vaikiammat hommat ethen. Nyt ikävä kyllä päätethän monen ihimisen asioista ja harrastus on jääny mullaki täsä tappauksesa toisele sijale. Toivottavasti hommat seleviää niin, ettei kenenkhän tarvi kärsiä yli kylykiensä ja päästäs taas harrastamhan niinku pittääki.

Se nakkasi enslumet viimeyönä tännekki. Viitisen senttiä sitä näkkyy olevan ja pakkasta puolenkymmentä astetta. Tuskin tuo vielä jääpii ku on kuulema luvattu viikollopule vesisajetta. No, luvatahan voipii vaikka mitä. Täsä ei ole joutanu koiriitten kansa pellamhan oikhen ollenkhan. Tilanne on menny tuola työelämäsä semmoseksi, että se hyppyyttää jo vappaapäivinäki kaikemmaailman neuvotteluisa. No, viikko sitte olthin kokkousreisula Levilä ja yövythin siinä uuvesa Sokos-hotellisa. Sieloli ainaki jäläkien mukhan koikkelehtinu helevetimmoinen pitkäkorva hotellin käytävälä. Mie otin puhelimela kuvanki muistoksi niistä jälistä. Ei se ollu ajojänes ku ei näkyny koiran jäläkiä eikä haukkuakhan kuulunu. Oli siinä hihtänykki joku, ku latu meni käytävän poikki mutta siitä ei ole kuvvaa. Sen kummemmin mie en ole nytte joutanu jäneshomhin perehtymhän.

Viiminen pitkävvappaan päivä taas tältäerrää. Saaga vaan ei päässy methän vieläkhän. Korva- ja kurkkutulehuksen jäläkhin sille rämähti pahempi paskatauti. Liekkö niistä kohtalaisen ankarista lääkkeistä johtus. Kuukausi melekhin yhtäsoittoa lääkekuurila. Koekausi on sen osalta nyt persheellään kuiten. On onneksi ollu resärviä, jota käyttää mettäsä. Hiisi on käyny mettäsä usiamman kerran. Toissapäivänä vesisatteesa se ilimeisesti lähti ketun perhän ihan ykskaks. Ääntä se ei antanu, mutta helevetin kyytiä veti viivasuorhan toista kilometriä. Älys onneksi lopettaa sen peräsä laukkomisen kuiten. Tänhän se "mutisi" pitkhän jonku peräsä. Veikkaan, että se oli alaikänen jänes, joka juoksi ojan reunamia parisattaa metriä alas ja toisen ojan reunoja taas takasin. Koira ei saanu kunnon otetta siihen koko aikana. Parhaala reisula Hiisi ajo jonku tunnin, mutta siinä reisusa oli parasta se, ku Hiisi vakkuutti minut rikosetsivän taijoilhan ku oli hukala. Ei ollu jänekselä mahollisuutta eksyttää koiraa. Iita on ajjaa kolistellu vanahaan malhin. Eilen Iitala kärysi käämistä eristelakat melekhin, ku jänes poukkoili tielä ja soramontula yhäkseen. Pirun pitkäkorva piti minuaki pilikkanhan, ku seisahtu tienreunasa auton maskin ethen ja irvisteli siinä, että ammu jos uskallat. Tais se näyttää vielä sitä kansaivvälistä käpälämerkkiäki. Onneksi Iita tulla höyrysi viimen paikale ja anto loikkijan kuulla kunniansa. Montule se ajo sitte tukehtu ku pari autoa ajo jälen päältä. Jänekset on vähentyny, ainaki tuosa reenimaastosa aika jyrkästi. Sielä on nytte muitaki petoja ku ketut....

Koiria on taas käytetty mettisä. Sari on lomala ja on urakoinu niitten kansa ja mie aina vappaapäivinä. Saagala alako kausi vähän huonosti, ku sille tuli korvatulehus ja ääni loppu ajola ihan kokonhan. Siinä joutu sivvuuthan yhen koekäynnin. Se on nytte antipioottikuurila vielä viikonpäivät. Iita reuhasi ensimmäiselä reisula ihan kiitettävästi, eikä juurikhan lissäilly ajola omiaan, eikä kyllä havulakhan. Sillä oli äänesä semmosta apinarraivoa, etten mie ole ennen siltä sitä kuullukhan. Halus varmhan näyttää nuorisole närhemmunat ja siinä se kyllä onnistu. Hiisi on ollu juonesa mukana omalta osalthan. Se on ajellu kans tojistettavasti jänistä. Mie olisin sille yhen taas ampunukki, mutta oli valinnu semmosen rimpulan näläkäkurjen ajettavaksi ettei siihen olis osunu milhän. Se oli vähän niinku röntkenkuva jäneksestä. Nyt on Lohiajoviikolloppu ja sielä on kolomattakymmentä koiraa kokkeiltavana. Toivottavasti onnistuvat kaikki. Nyt mie laitan sen merikotkan kuvan tähän juttuun muitten loppukesän kuvien lisäksi.

Tänä aamuna tehas päästi minut otteesthan. Tähän juthun ei ole senkummemmin kuvia ku ei ole ollu niitä aikaa konheele latata. 13 kpl yötuuria vaati tämän syksyn seisakki. Ei kerinny onneksi tulla se "viijestoista yö": ). Kolomena iltana töihin mennesä juoksi sama nyrkinkokonen jänes samasa paikasa auton eestä tien yli. Nelijäntenä iltana mie en sitä varmuuela tunnistanu, ku sato niin helevetisti. Kuitenki mie olen tunnistuksesta meleko varma, ku se tien yli menneshän nosti käpälää satteenvarjon alta. Siinä sen satteenvarjosa luki joku tekstiki, mutta en mie kerinny sitä siinä vauhisa lukia. Tuosa viimeksi ku käythin merelä venneilemäsä, kierteli semmonen komia merikotka siinä mejän päälä. Kauempana kierteli toinenki, mutta se oli sevverran kaukana, ettei sitä vaikuttanu kuvata. Net ei ollu mithän vanahoja "huuhkajia" sitte. Koiria on käytetty mettäsä, kiitos Sarin. Mie olen Saagaa käyttäny yhesti, eikä sillon kovin luppaavalta vaikuttanu hommat. No, mie luotan siihen, että ens kerta on aina ens kerta ja homma kehittyy syksyn mittaan. Niihän se on teheny tähän astikki. Lauvantaina lähethän ratkasemhan Tornion osalta Lohiajoihin osallistujat, ku sinne mennään Tornion seurojen mestarit ettimhän tiuhala seulala monien osallistujien joukosta.

Homma alakaa taas olla paremmala puolela, elikkä syksysä. Vettä nakkoo ja ilimat viilenee. Koirat on toiveikkaita syksyn suhteen, ku haukuskelevat jo valamiiksi tuola häkisä. Kaikellaiset katteet on saatu rakennettua tämänki mörskän seinustale ja rillattu on ihan helevetisti. Lokakuusa on meilä Rhy:n mestaruuskoe, johon toivothan osallistujia palijon. Onhan se hirviaikaa, mutta tämän perän hirvenpyytäjät on aina suhtautunu suopiasti koehommiin. Nätti pyttyki olis sieltä saatavisa vuojeksi hyllyyn.

Helthet alako sitte niinku pitiki, elikkä heti ku lopetin kesäloman. Aattelin tänä vuona pittää loman "oikijhan aikhan" ja niihän siinä kävi, että oli hyvät työilimat loman aikhan, viileetä ja kosteeta. Valokatteen asennus tuli mullekki tutuksi. Kasvihuoneilimiöstä sevverran, että kyllä koirat hoksas sinne "ilimiöitynhet" kasvikset heti kohta. Sen ovi ku häätyy pittää kuumila keleilä auki, niin eikö perkele Hiisi hoksannu homman, meni sinne sisäle ja puhalsi kohta ulos kurkku naamasa. Ja ku se sen kerran tekkee niin tekkee toisenki kerran. Verkosta hääty esteet tehä siihenki overreikhän. Viime sunnuntaina ku tulin töistä, niin lähethin Sarin kansa leppuuttamhan hermoja tuone merele. Käythin aika kaukana, ku ilima oli ihan pitelemätön. Nyt alethan oottamhan sitä H-hetkiä, elikkä elokuun 20. päivää. Se ei ole enhän kaukana......koirakki sen tietää.

Niin jouvuttiin lehemipaimeniksi niityle viikolloppuna.....lehemät vaan oli niitä tämänpäivän pyhiä peltilehemiä, vaikkaki maaseutuympäristösä elikkä tuosa naapurikyläsä Ruottalasa. Oli taas se "Oikea moottoritapahtuma" ja kävijöitä oli hele....palijon, yli viijentuhannen reiphasti. Nyt oli konheita enämpi reilusti ku viime vuona. Oli kauramoottoreista aina Suhosen Ilikan rallikalustoon asti. Sielä aikuset miehet muuttu pikkupojiksi taas, aikusista naisista puhumattakhan ja hauskaa oli kaikila. Sielä moni

heitti veivit ja oli sielä raktorien kiihtymiskilipailutki, joisa äijät paino tukka putkela ja ikkunat höyrysä, valtavien ylleisömassojen reunustamala ratala, seisovan lähön sata metriä. Selostajana oli lyömätön Vesan Jari, joka elläyty tehtäväänsä jokkaisela solullaan, eikä jättäny kethän kylymäksi. Muusta sielä ei kävijöitten tarvinnu maksaa ku kahavista ja ruasta. Kyllä talakoohenkiä on vielä olemasa ja tämä tapahtuma tojistaa sen täyvellisesti.

Etelän reisu on tehty. Hyvinkäälä oli tosishan ku koiraharrastajjaa varten luotu hotelli, nimittäin Rantasipi Sveitsi. Sielä pari yötä vietethin ja sieltäkäsin käythin hakemasa Järvenpäästä näyttelyarvostelut Hiisile. Lauantaina tuli H (Hoo) ja sunnuntaina EH (EeHoo), elikkä selevä noususuhanne oli nähtävisä. Hotellisa Hiisi karkas huoneesta ku olthin aamiaisela. Ei onneksi osannu tähätä oikiale kohale, että olis päässy pääovesta ja niin sen hääty tyytyä sisäpihan antamiin mahollisuuksiin. Respan tyär juoksi häjissään meile kertomhan, että sielä suomenajokoira on päässy karkhun. Kiinihän se saathin ja se tyär ihimetteli, että miten se sieltä huonhesta pois pääsi? Kerroima, että pohiosesa on niin karut olosuhthet, että sielä koirien häätyy osata kaikellaista, aina potunkeitosta alakaen. Sunnuntaina lähimä painelhen kohti itärajjaa ja Ilomantsia, josa käythin ihimettelemäsä vanahan "terästehthan" pohojia, kaunhiita maisemia ja ittenäisyyven varmistajien jättämiä jäläkiä, joita sielä riittiki. Ilomantsista ajelthin Kolile, josa salapas hengityksen paitti jyrkät ylämäet, niin net komiat maisemat kansa. Enämpi ku hyvin istu suomenajokoira Suomen kansallismaisemhan. Eilenillala tulthin sitte kotia 2000 km taakse jättäneinä ja monta kokemusta rikhaampana. Iita hajethin Erkin hotellista, eikä se ollu kuulema kiukutellukhan yhthän. Ja jos Iita ei kiukuttele, niin palavelun on ollu oltava hyyää. On se sevverran kriittinen emäntä.

Juhannus oli ja meni. Säät oli vähän epävakaset, mutta ei se näkyny juhulijoita haittaavan. Met olhan käyty venneilemäsä ja töisä ja kattelemasa koiranäyttelyitä. Ens perjantaina häätyy viijä Hiisi Järvenpäähän asti missikissoihin. Iita mennee siksi aikaa Erkin hotelliin täyshoitoon. Saaga on kylästelemäsä Jepuala heinäkuun loppuun saakka. Tuli tojistettua tuosa joku viikko sitte, että kasvihuoneilimiö ja ilimaston lämpeneminen on tosiasia, ainaki täälä Liedakkalasa. Mie nimittäin pystytin Sarile semmosen ilimiön tuohon pihale ja siinä hommasa tuli helevetin kuuma. Koirila on siihen kova kiinnostus, ku net tietää että sielä on jotaki mihin het ei saa koskia. Saa nähä millon ensimmäinen kaivautuu sinne.

Eilen oli taas se virallinen Vappu ja käythin metki naapurikaupungisa koiriittten kansa sitä seuraamasa. Hiisi ja Saaga oli matkasa ja net vähän ihimetteli torvisoittokuntia ja ihimisten toilailuja. No, sielä oli muitaki "lentsusta" kärsiviä ku mie. Koirat olis vissiin niinki sielä viihtynhet, mutta kotisohova veti sevverran kovasti puoleensa, että lähettiin Turhapuroa kattelhen kotia....

Huhtikuu jo pitkälä menosa, mutta lunta viskelee kiusalaki välilä. Eilen sato n. 10 cm vanahan surmaa. Tänäaamuna oli sitte 1o astetta pakkasta ja nyt iltasela taas ihan vesikeli. Viikko sitte oliki semmoset liukhat, että voi saatana senthän. Sato vettä, joka jääty heti maahan tulleshan. Siinoli ajaminen töihin aamula ja meinas kuskista tulla välilä matkustaja. Sariki justhin joutu samana päivänä autoilhen Tamperhen seuvule ja takasin. Viime viikola jännäthin jääkiekosa Kärppien puolesta ja niihän siinä kävi, että parempi voitti. Taas seki tuli huomattua, että aikunen mieski voi innostua kilijahtelleen tämän tästä telekkarin eesä, ku atrenaliini oikhen ottaa vallan suonisa. Koirakki välilä säpsähteli ja katteli kummishan, että ompa ukola kauhiat painhet ku häätyy ärjähellä nuin. Sain mie kuvan yhestä Kärppiä kannattavasta palavasilimäsestä ajokoirasta. Huvitti jäläkhin ku luin iltalehen keskustelupalstalta fanien kirijotuksia. Kovin on samallaista ku SAJ:n vastaavala palstala. Sillä erotuksela, että tällä "mejän" palstala kirjottaa harrastajat itte, eikä niitten fanit. Jääkiekkoilijat ite eivät ihan vähälä kummala pasko ommaan pessäänsä laukomala älyttömyyksiä "harrastuksesthan" ja muista pellaajista. Saa nähä millon tämmönen asenne muuttuu tarttuvaksi.

"Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin". Näihän se sano muinon tämä mejän kansallisrunnoilija Ruunepäri. Mieki nimittäin käväsin sielä Kajjaanin kokkouksesa seuran valtuuttamana eilen. Tuli 600km mutkin ajeltua, mutta mikäs oli ajellesa ku keli oli loistava. Ei tuommonen kilometrimäärä ole mithän siihen verrattuna mitä ajelee syksyn mittaan koiran kansa koe- ja mettäreisuila pitkin maakuntia. Yks äänestys oli, mutta se ei ollu puhheenjohtajasta. Puhheenjohtajana jatkaa onneksi se sama, ainaki minun luottamusta nauttiva harmajapää ku tähänki asti. Täälä kentälä voipi huuella mitä sattuu, mutta johossa häätyy olla mies, joka hallittee nämät isommat linijaukset. Ei puhheenjohtajan passaa "riekkumala" poltella siltoja. Äänestykset on aina paskamaisia ku net pahimmillaan reppii porukan kahtia. Neuvottelukykyä häätys löytyä joka asiasa. Toivottavasti tämä äänestys ei repiny railoa ihimisten välile. Neuvotteluratkasut vaatii aina kykyä tehä kompromisseja sovun säilyttämiseksi. Täsä sopuasiasa mie laitan toivoni Tapsaan, joka on supliikkimies kaikinpuolin. Vähän hirvitti kuulla termejä "pörssikurssi"," tuotto" ja "ulukoistaminen", net ku on töistä sevverran tuttuja, että nostattavat niskakarvat aina pystyyn ja saavat mielen levottomaksi. Mie en tuomitte, koska talakoohommila ei näin laajaksi paisunutta harrastustoimintaa yksinkertasesti voi pyörittää. Sitä mie vaan mietin ittekseni, että onko harrastuspohojalta alakanu homma paisunu semmoseksi, ettei se ennään kestä pörssiromahusta! Tuo "maalaisjären" käyttö on kokoajan vähenemmään päin ja aina vaajithan uuvempaa teknolokiaa käyttöön, että saatas optimitulos jalostuksesa. Onneksi on vielä näitä "vanahankansan" miehiäki, jotka jalostaa iliman keenitutkimuksia, itteensä luottaen. Mikhän tietokanta ei korvaa sitä, että opettellee tuntemhan etes oman koiransa muullonki ku sillon, ku sattuu kiireilthän häkile joutamhan. Homma ku paisuu liiaksi, niin se räjähtää kässiin. Melekhin sata vuotta jalostethin ajokoiraaki iliman tietokonetta. Se "Näläkämaan laulu", joka kokkouksen alusa laulettiin, passaa minusta hyvin tämän harrastuksen hengennostattajaksi.

Pääsiäinen alakaa olla sitte pulukassa. Laivakankhaala oli eilen kauven avvausravit. Hiisi oli matkasa ku sinne mennä vihellettiin. Se seuraili hevosien ravvaamista mielenkiinnola, varsinki Suomenhevosten touhuja. Tunsi varmaan jonkullaista velijeyttä, ku nethän on molemmat suomalaisia rotuja ja melekhin yhtä vanahojaki. Keli oli kyllä aika viliponen vielä, vaikka aurinko mollisteliki taivhaala. Mie se tietenki sekkausin veonlyönthinki ja häviörosentti oli täyvet sata. Ei ollu kyllä sijotuskaan mahoton, euro/lähtö. Yht. 5 euroa. Harrastuksena ihan mukava, ku pittää vaan pään kylymänä eikä yritä sillä väkisin tienata. Tämmösiä juttuja tehemä mettästyskausien välisä.

No niihän siinä kävi, että oli pakkasta sevverran mukavasti (-20) ettei lähetty methän ollenkhan. Se on seuraava reisu sitte taas elokuusa. Sitävaston käythin tänhän naapuripitäjän markkinoila taivastelemasa sitä rihkaman palijoutta ja heleppo-heikkien katkiamatonta puhetuluvaa. Tehimä met yhet nisukaupat ja ostima paistettuja perämeren maivoja, jokka meinas viiä kielenki mennessään.

Koirista on väännetty virrat pienemmäle, niinku kuvista voi tojeta heleposti. Nyt häätyy alakaa keksimhän muuta ajankulua viikollopuile vähäksi aikaa.

Nyt on käyty viimisiä päiviä jahisa tälle kauvele. Huomena on sitte se vihovviiminen jahtipäivä. Töistä mie otin "pekkasia" ihan vasiten nämät kaks viimistä päivää. Iitan kansa olthin tännään ja homma lähti menhen päin persettä heti alusta. Mie ajjoin tuon maasturin kiini tuone lumhen heti mennesä. Soitin apua paikale ja päästin koiran irti. Iita teki hommia kovasti, mutta mie en oikeen pystyny keskittyyn jahtiin ku auto oli jumisa. Mie oottelin siinä aikani ja lähin hakkeen koiraa pois. Iita oli menny lavunvartta jo aika kauvas. Kävin hakkeen koiran mettästä ja ku mie tulin autole, niin sielä oli jo auttajat paikala. Ketunpyytäjät oli tulhet ja vetivät Mazdan selevile vesile. Sieltä met Iitan kansa sitte ajelthin poikain peräsä kahavile ja Iita pääsi haistelhen semmosta elukkaa, että päästi "laatat" sen vierhen. Järkytty vissiin niin kovasti. Huomena menhän sitte viimisen kerran tälle kauvele mettään ja koitama pittää auton rattaisaki piot alla koko ajan.

Eilen ja tänhän käytiin läppäkorvien kansa jäneksiä kattomasa. Eilen oli Itte "Iita-Suuri" hättyyttelemäsä pitkäkorvaa. Kyllä se sitä muutaman tiiman kiusaski ihan kunnola. Tiä sitte menikö kaikki ihan just sääntökirjan mukkaan, mutta mukava oli vanahan rouvan ittevarmaa ajoa kuunnella. Lunta oli ihan polovile asti ja sukset jäi tietenki kotia lähtiisä. Nuoskaksi veti kelin aamupäivän aikana, joten Iitale se sopi ku nakutettu. Ketujjäläkiä ei havaittu ihan uusia, joten tyyvyttiin jäneksenajjoon. Tänä-aamuna pääsi sitte Saaga kokkeilhen onniaan nuoskakelilä. Löytihän se jäneksen tietenki, mutta ei se raskinu juurikhan sille haukkua. Pientä vikinää vaan kuulu. No sitte meni ajot sekasin toisen koiran kansa ja met otimma Saagan kiini. Suuri mysteeri on tuo, että lumikelilä Saaga piättää ääntä, ku palijhaala kelilä taas antaa pallaa ihan makiasti. Pointteri alako eilen juntturoimhan ihan helevetillaila. Ei antanu paikkatietua ku sillontällön, eikä koiran puhelimela kuuntelu onnistunu sekhän. Tänhän jatko sammaa rattaa. Mykän koiran kansa se meinas turvottaa ottasuonta. No, kohta kausi on loppu ja saapii pannan lähettää remonttiin.

Tänhän olthin taas sen rakkaan harrastuksen parisa, elikkä ajokokkeesa tuomaroimasa. Nyt oli kyse kettukokkeesta täälä Keminmaa-Tornio akselila. Koiria oli aina Kuusamua ja Kalajokia myöten, tietenki mukkaalluettuna nämät paikalliset. Viis koiraa kaikkijhan pistejahisa oli. Tulokset on varmaan ainaki amerikankettukoira-yhistyksen sivuila, koska kaikki kilipailevat koirat oli amerikkalaisia ajureita. Päivä oli ihan mahtava kenneltapahtuma kaikimpuolin. Sari teki toisen kettu-ylituomariharjottelunsa tänhän ja mie ties monennenko palakintotuomaripäivän. Liekkö liian aikasta mainostaa, mutta marraskuun 22. päivä, armon vuona 2008, on taas net kuulusat ja perinteiset ajavien koiriitten kilipailut täälä Meri-Lapisa! Niin, että laittakaahan päivämäärä muisthin ja tuokaa koirat kilipailhen tänne sillon. Met täälä sitä kovin ootamma.

Lohuton tammikuu! Ei oikhen ole lunta, mutta ojat ja joet on täynä vettä, ku sitä taivhalta tullee koko ajan. Emäntä on nytte Yt-hommisa ja mie kävin kattelemasa aamula Iitale huomiseksi jonkunäköstä ketujjäläkiä, mutta ei löytyny niitäkhän etes. Kettukhan kehtaa liikkua tämmöselä kelilä. Sevverran Emännäle soittelin, että sain tietää koiriitten kokkeisa ajavan jänistä kuiten jollakilaila. Perkele! Täälä tullee ensinä muka pakkanen, sitte sattaa vettä ja sitte lunta siihen pääle, mutta lämmöt on kokoajan nollan pinnasa. Helevetti, niin on paskat kelit, etten mie ainakhan kehtaa tuone koiraa viä. Jänes varmaan löytyy hyvinki, en mie sitä sano. Tulosta tullee tämänpäivän kokkeesaki, luulen. Palijon on vaan pelisä.

Nonniin! Jouluhysteriat ja muut kommervenkit on onnellisesti takana. Pukki toi lahajat meile tontuile. Mieki sain ehejän lompsan, näessie ku Sari eppäili että vanahasa oli ollu uuesta asti joku valamistusvika, ku siinä ei raha meinannu pysyä ensinkhän. No jos nyt täsä uuesa sitte pysys. Uutenavuotena ei aijottu ampua rakettia ollenkhan, mutta niin se "kloppi" minusa nosti pääthän ja käski mennä ostaan muutaman "sähikäisen". Ei ollu oikhen koirallaukotuskelit väliviikola täälä. Semmoset pirulliset "kaljamat", joisa itekki lensin turvalhen sinä ainuana päivänä ku käythin jänistä ajattamasa. Kaakamojoki on nytte pirun petollinen koirale. Virtausta riittää ja jäniksen peräsä jääle meno on koirale kuolemaksi. Loppiaisena käythin Saagan ja Hiisin kansa Kajjaanisa näytilä. "EeHoot" net sai sieltä kummatki ja Hiisiki sai luonthesta ykkösen. Ei arkaillu ihimisiä mutta vähän hämmästeli sitä mahotonta mekkalaa, jonka net milijoonat ihimiset sielä pallohallisa aiheutti. Mukava reisu kaikimpuolin. Nyt ootelhan parempia kelejä ja tietenki sitä kevättä.