Tänhän amusela mie otin Hiisin mukhan jänesmettäle. Mie ku sen irti löysäsin, ei menny ku puoli tuntia ja maailma repes. Tyär sitä loikkijaa rettuutti melekhin nelijä tuntia. Oli se kyllä välilä hukan takia puoli tuntia ihan hilijaa, mutta ei antanu periksi, ku se oli jäneksen kerran ylös ottanu. Välilä meni peräsä mutisemala ja sitte taas perkeleenlaila huutaen. Kyllä mie herkistelin, ku kuuntelin sitä touhua. Sitte ku se vihonviimen tuli hollile ja mie sen ammuin, niin se oliki iso kolli! Munakki niin isot, että ei etes Holomesin Jussila semmosia! Hiisi tuli kaajole ja arko vähän sitä jänestä. Se oli kuiten Hiisile eka kaato, niin että sen käsittää jos se vähän ujosteli. Sisukset kelepas hyvästi kuiten. Mie kuvan laitan siitä jäneksestä, verrakkaa liiterisä roikkuvhan hirvenpuolikkaashen; )

Nonniin, poijjaat ja tyttäret. Tänhän olthin Tornion PM-karsinnoisa tuomaroimasa. Keli ei ollu paras mahollinen, -4 astetta pakkasta läpi päivän sielä roopisa, misä met olthin. Ei tuulen värettäkhän koko päivänä ja vielä ens erälä pikkunen ja vittumainen jänes, joka ei meinannu suostua kulukemhan sitte milhän. Piilotteli ja juoksi jäätynheitä ojia myöten vaan. Ampua semmoset häätys. Onneksi koira oli sinnikko ja roikku peräsä vaikka vaikiaa oliki. Ei loppunu into eikä taito. Toinen jänes sitte palakitti mejät tuomarit ja koiranomistajat ruhtinaallisesti, vaikka yritti seki piru välilä tehä koukkujaan. Koira oli kuiten jo eka erän jäläkhin sevverran sissuuntunu ettei antanu jäneksele juurikhan katuamisen mahollisuuksia. Sanala sanottuna: Oli helevetin hyvä päivä kaikinpuolin. Koiran antama opetus oli tänhän se, että yrittää häätyy, vaikkolis kuinka saatanan vaikiaa. Sillä lopusa kiitos seisoo. Katelkaapa tunnistattako porukan. Mie olen kameran takana piilosa. Kuva on otettu puoliltapäivin tänhän, ku homma oli valamis.

Nyt on sitte se ensimmäinen työpäivä takana, eikä se koskhan ole herkkua vaikka muuta väitettäs. Hiijenpiru katkasi kyntensä melekhin irtipoikki perjantaina ja nyt se tänhän leikattiin pois. Nyt sitä häätyy seisottaa vähintäänki viikko vielä. "Net" sillä loppu silleen, että olis päässy rähiseen jäneksile viikolloppuna, mutta eläpä mithän ku repi kyntensä. Jos mie ihan suorhan sen sanon, niin VITUTTAA jollakilaila palijonpuoleisesti. No se vähän lohuttaa, että on nuita varakoiria, mitä laukottaa töitten jäläkhin, mutta olis ollu mukava tuota "nuorisoa" valamentaa. Hirvijahtiki alako ja met saima vasikan eilen. Mulla on kyllä ollu mielesä siirtyä ajokoirapuolele ihan kokonhan, mutta tuommosesta hirviporukasta irtautuminen kahenkymmenen vuojen jäläkhin tuottaa helevetinmoista tuskaa kelle tahansa, joka on tottunu kaveruutta arvostammaan. Täsä ei nyt ole kuvia, mutta niitä kyllä tullee jahka mie saan net tuosta puhelimesta ulukoistettua tälle konheele.