Tulima eilenillala Tamperhelta. Käythin sielä kansaivvälisesä koiranäyttelysä Saagan ja Hiisin kansa. Messu- ja urheilukeskuksela oli hyät puithet ja sielä vallitti hyä kennelhenki, vaikka oliki paikkapaikon ahasta. Koiria oli ilimotettu tähän kakspäiväshen näyttelhyn n. 7000 ja kyllä niistä puolet oli sielä eilen. Suomenajokoiria oli 17. Päänäyttelysä ajokoiria ei ole ku vähän yli kaksinkertanen määrä! Mistähän tämäki kertoo? Siitä vishinki, että täsä harrastuksesa on tuon koiran väistyttävä tuon järjestötoiminnan ja loputtoman vallanhimon tieltä. Niitä riittää nuita "polterkeistejä", elikkä räyhänhenkiä. Nyt kuiten siihen eilishen näyttelhyn. Hiisi oli eilen aikalaila jumisa ja ujosteli vielä enämpi ku normaalisti. Saaga taas toi esile uuven puolen ittestään. Se pirulainen rupes pn-kehäsä pelleilhen ihan tolokuttomasti. Se vishin pitkästy ku piti kehäsä rampata yhäkseen. Met juoksima siinä kehhää ympäri ja pari kierrosta meni ihan nätisti, mutta sitte rupes tuntumhan köyvesä ensimmäiset nykäsyt ja niihän se pani pershet kenttään kesken juoksun. Mie sitä koitin maanitella liikkeele, mutta koira oli päättäny hommat erilaila. Se kellahti syrjälhen ja saman tien mätipuoli ylöspäin siihen lattiale. Mie sitä siinä äimistelin ja rupesin tahtomhan jalolleen. Eihän se muuta ku alako heiluttamhan häntää siinä maatessaan ja katteli mua ihimeishän. Mulla alako naurattaan ihan helevetisti ku kampesin sitä pystyyn siitä lattialta. Saaga tekkeyty ihan jalattomaksi. No sain mie sen siitä kuiten liikkeele ja se tuntu kulukevan ihan hyvin. Mie taas painoin rinta rottingila menemhän. Äläpä mithän, ku tuli kierros täythen, tuntu taas nykäsy remmisä. Tällä kertaa kuvio oli semmonen, että menthinki ylösalasin suorhan juoksusta, häntä alako heilumhan heti ku selekä tapas lattian ja se naamanilime oli koirala niin vahingonilonen, että mie rupesin turskahtelemhan, eikä se naurun piättely enhän mulla onnistunu. Ei se onnistunu monelta kehän ympärilläkhän. Nyt siinä oliki täys työ kyörätä koira oikein päin. Se ku oli tehty, niin sijotus oliki jo selevä täsä näyttelysä. Eikä se ollu ensinkhän huono sijotus. Hommasta ei tallentunu ittele yhthän kuvvaa, mutta jos joku sai sen ikkuistettua, niin mulle voi kuvia lähettää.

Niin loppu taas kausi. Viimisen kuukauven mettäkäynnit supistu yhteen kertaan ja koko kauvelaki net jäi hävettävän vähäksi. Lunta sato koko talaven eestä ihan parisa viikosa ja lumityöt on tullu taas tuttuaki tutummaksi. Ihan jo rupes kyrsimhän koko homma. Jos ei saja lunta, niin pittää pakkasia. Lumi on vieläki semmosta puuteria, ettei suksikhan kanna. Saaga on sairastanu syksystä alakain ja ollu jos minkälaisela lääkekkuurila koko ajan. Samoten työelämäsä on "herrat koetelhet" syksystä saakka ja tekevät sitä etelhen. Tämmöset asiat on vieny tehoja pois harrastuksista.