sunnuntai 30. maaliskuuta 2008


"Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin". Näihän se sano muinon tämä mejän kansallisrunnoilija Ruunepäri. Mieki nimittäin käväsin sielä Kajjaanin kokkouksesa seuran valtuuttamana eilen. Tuli 600km mutkin ajeltua, mutta mikäs oli ajellesa ku keli oli loistava. Ei tuommonen kilometrimäärä ole mithän siihen verrattuna mitä ajelee syksyn mittaan koiran kansa koe- ja mettäreisuila pitkin maakuntia. Yks äänestys oli, mutta se ei ollu puhheenjohtajasta. Puhheenjohtajana jatkaa onneksi se sama, ainaki minun luottamusta nauttiva harmajapää ku tähänki asti. Täälä kentälä voipi huuella mitä sattuu, mutta johossa häätyy olla mies, joka hallittee nämät isommat linijaukset. Ei puhheenjohtajan passaa "riekkumala" poltella siltoja. Äänestykset on aina paskamaisia ku net pahimmillaan reppii porukan kahtia. Neuvottelukykyä häätys löytyä joka asiasa. Toivottavasti tämä äänestys ei repiny railoa ihimisten välile. Neuvotteluratkasut vaatii aina kykyä tehä kompromisseja sovun säilyttämiseksi. Täsä sopuasiasa mie laitan toivoni Tapsaan, joka on supliikkimies kaikinpuolin. Vähän hirvitti kuulla termejä "pörssikurssi"," tuotto" ja "ulukoistaminen", net ku on töistä sevverran tuttuja, että nostattavat niskakarvat aina pystyyn ja saavat mielen levottomaksi. Mie en tuomitte, koska talakoohommila ei näin laajaksi paisunutta harrastustoimintaa yksinkertasesti voi pyörittää. Sitä mie vaan mietin ittekseni, että onko harrastuspohojalta alakanu homma paisunu semmoseksi, ettei se ennään kestä pörssiromahusta! Tuo "maalaisjären" käyttö on kokoajan vähenemmään päin ja aina vaajithan uuvempaa teknolokiaa käyttöön, että saatas optimitulos jalostuksesa. Onneksi on vielä näitä "vanahankansan" miehiäki, jotka jalostaa iliman keenitutkimuksia, itteensä luottaen. Mikhän tietokanta ei korvaa sitä, että opettellee tuntemhan etes oman koiransa muullonki ku sillon, ku sattuu kiireilthän häkile joutamhan. Homma ku paisuu liiaksi, niin se räjähtää kässiin. Melekhin sata vuotta jalostethin ajokoiraaki iliman tietokonetta. Se "Näläkämaan laulu", joka kokkouksen alusa laulettiin, passaa minusta hyvin tämän harrastuksen hengennostattajaksi.

maanantai 24. maaliskuuta 2008





Pääsiäinen alakaa olla sitte pulukassa. Laivakankhaala oli eilen kauven avvausravit. Hiisi oli matkasa ku sinne mennä vihellettiin. Se seuraili hevosien ravvaamista mielenkiinnola, varsinki Suomenhevosten touhuja. Tunsi varmaan jonkullaista velijeyttä, ku nethän on molemmat suomalaisia rotuja ja melekhin yhtä vanahojaki. Keli oli kyllä aika viliponen vielä, vaikka aurinko mollisteliki taivhaala. Mie se tietenki sekkausin veonlyönthinki ja häviörosentti oli täyvet sata. Ei ollu kyllä sijotuskaan mahoton, euro/lähtö. Yht. 5 euroa. Harrastuksena ihan mukava, ku pittää vaan pään kylymänä eikä yritä sillä väkisin tienata. Tämmösiä juttuja tehemä mettästyskausien välisä.