Helthet alako sitte niinku pitiki, elikkä heti ku lopetin kesäloman. Aattelin tänä vuona pittää loman "oikijhan aikhan" ja niihän siinä kävi, että oli hyvät työilimat loman aikhan, viileetä ja kosteeta. Valokatteen asennus tuli mullekki tutuksi. Kasvihuoneilimiöstä sevverran, että kyllä koirat hoksas sinne "ilimiöitynhet" kasvikset heti kohta. Sen ovi ku häätyy pittää kuumila keleilä auki, niin eikö perkele Hiisi hoksannu homman, meni sinne sisäle ja puhalsi kohta ulos kurkku naamasa. Ja ku se sen kerran tekkee niin tekkee toisenki kerran. Verkosta hääty esteet tehä siihenki overreikhän. Viime sunnuntaina ku tulin töistä, niin lähethin Sarin kansa leppuuttamhan hermoja tuone merele. Käythin aika kaukana, ku ilima oli ihan pitelemätön. Nyt alethan oottamhan sitä H-hetkiä, elikkä elokuun 20. päivää. Se ei ole enhän kaukana......koirakki sen tietää.

Niin jouvuttiin lehemipaimeniksi niityle viikolloppuna.....lehemät vaan oli niitä tämänpäivän pyhiä peltilehemiä, vaikkaki maaseutuympäristösä elikkä tuosa naapurikyläsä Ruottalasa. Oli taas se "Oikea moottoritapahtuma" ja kävijöitä oli hele....palijon, yli viijentuhannen reiphasti. Nyt oli konheita enämpi reilusti ku viime vuona. Oli kauramoottoreista aina Suhosen Ilikan rallikalustoon asti. Sielä aikuset miehet muuttu pikkupojiksi taas, aikusista naisista puhumattakhan ja hauskaa oli kaikila. Sielä moni

heitti veivit ja oli sielä raktorien kiihtymiskilipailutki, joisa äijät paino tukka putkela ja ikkunat höyrysä, valtavien ylleisömassojen reunustamala ratala, seisovan lähön sata metriä. Selostajana oli lyömätön Vesan Jari, joka elläyty tehtäväänsä jokkaisela solullaan, eikä jättäny kethän kylymäksi. Muusta sielä ei kävijöitten tarvinnu maksaa ku kahavista ja ruasta. Kyllä talakoohenkiä on vielä olemasa ja tämä tapahtuma tojistaa sen täyvellisesti.

Etelän reisu on tehty. Hyvinkäälä oli tosishan ku koiraharrastajjaa varten luotu hotelli, nimittäin Rantasipi Sveitsi. Sielä pari yötä vietethin ja sieltäkäsin käythin hakemasa Järvenpäästä näyttelyarvostelut Hiisile. Lauantaina tuli H (Hoo) ja sunnuntaina EH (EeHoo), elikkä selevä noususuhanne oli nähtävisä. Hotellisa Hiisi karkas huoneesta ku olthin aamiaisela. Ei onneksi osannu tähätä oikiale kohale, että olis päässy pääovesta ja niin sen hääty tyytyä sisäpihan antamiin mahollisuuksiin. Respan tyär juoksi häjissään meile kertomhan, että sielä suomenajokoira on päässy karkhun. Kiinihän se saathin ja se tyär ihimetteli, että miten se sieltä huonhesta pois pääsi? Kerroima, että pohiosesa on niin karut olosuhthet, että sielä koirien häätyy osata kaikellaista, aina potunkeitosta alakaen. Sunnuntaina lähimä painelhen kohti itärajjaa ja Ilomantsia, josa käythin ihimettelemäsä vanahan "terästehthan" pohojia, kaunhiita maisemia ja ittenäisyyven varmistajien jättämiä jäläkiä, joita sielä riittiki. Ilomantsista ajelthin Kolile, josa salapas hengityksen paitti jyrkät ylämäet, niin net komiat maisemat kansa. Enämpi ku hyvin istu suomenajokoira Suomen kansallismaisemhan. Eilenillala tulthin sitte kotia 2000 km taakse jättäneinä ja monta kokemusta rikhaampana. Iita hajethin Erkin hotellista, eikä se ollu kuulema kiukutellukhan yhthän. Ja jos Iita ei kiukuttele, niin palavelun on ollu oltava hyyää. On se sevverran kriittinen emäntä.