Etelän reisu on tehty. Hyvinkäälä oli tosishan ku koiraharrastajjaa varten luotu hotelli, nimittäin Rantasipi Sveitsi. Sielä pari yötä vietethin ja sieltäkäsin käythin hakemasa Järvenpäästä näyttelyarvostelut Hiisile. Lauantaina tuli H (Hoo) ja sunnuntaina EH (EeHoo), elikkä selevä noususuhanne oli nähtävisä. Hotellisa Hiisi karkas huoneesta ku olthin aamiaisela. Ei onneksi osannu tähätä oikiale kohale, että olis päässy pääovesta ja niin sen hääty tyytyä sisäpihan antamiin mahollisuuksiin. Respan tyär juoksi häjissään meile kertomhan, että sielä suomenajokoira on päässy karkhun. Kiinihän se saathin ja se tyär ihimetteli, että miten se sieltä huonhesta pois pääsi? Kerroima, että pohiosesa on niin karut olosuhthet, että sielä koirien häätyy osata kaikellaista, aina potunkeitosta alakaen. Sunnuntaina lähimä painelhen kohti itärajjaa ja Ilomantsia, josa käythin ihimettelemäsä vanahan "terästehthan" pohojia, kaunhiita maisemia ja ittenäisyyven varmistajien jättämiä jäläkiä, joita sielä riittiki. Ilomantsista ajelthin Kolile, josa salapas hengityksen paitti jyrkät ylämäet, niin net komiat maisemat kansa. Enämpi ku hyvin istu suomenajokoira Suomen kansallismaisemhan. Eilenillala tulthin sitte kotia 2000 km taakse jättäneinä ja monta kokemusta rikhaampana. Iita hajethin Erkin hotellista, eikä se ollu kuulema kiukutellukhan yhthän. Ja jos Iita ei kiukuttele, niin palavelun on ollu oltava hyyää. On se sevverran kriittinen emäntä.