Viikolloppuna käythin Kuusamosa Amerikankettukoirien rodunmestaruuskilipailuisa tuomaroimasa. Reisu oli ihan viimisen pääle hyvä ja häätyy vielä täsäki kiitellä "majotusmestaria" ja hänen parempaa puoliskua siitä, että saimma olla yökunsisa hejän luona. Meitä oli täältä Kemi-Tornio alueelta, seittemän "ei-niin-kauhian-hilijasta" ihimisenkuvatusta sielä vieraana. Jostaki kumman syystä aina reisusa tuo pääparka kippeytyy....johtusko Kuusamon ja Liedakkalan välisestä aikaerosta.....sitä ei tiijä varmaan kukkaan. No, reisu oli hyvä ja koirat on hyviä yhä etelleenki. Meilä oli maaoppaana semmonen tietäjä, että pois alta. Maisemat oli kansa komiat, vaikkakhan kuvia ei tullu otettua. Oli sielä se maalimankuppiki menosa, mutta meile ku nuo koirat ja niitten kilipailut on tärkeimpiä, niin met ei sorruttu hiihtohommien vahtaamishen ensinkhän. Tuloksekki tästä kilipailusta voipii lukia Saj:n sivuilta varmaan.

Tämän syksyn viiminen hirvi mejän porukan osalta kaatu sunnuntaina vihon ja viimen. Eilen alako sitte sopivasti talaviloma ja pääsi nauttiin ihan päätoimisesti tästä ajokoiraharrastuksesta. Vähän tökkimällä se eilen alako ku Saaga parin viikon "seisonnan" jäläkhin meinas jumia mettään kokonaan. Illala vasta suostu tulleen pois ja sittekki meinas vielä auton ovelta pyörtää takasin ajohommiin. Kyllä mie manasin koiraa ootellesa kaikki maholliset helevetinperkeleet essiin maan alta ja taisinpa kirota koiraaki vähin. Tännään käytiin Hiisin kansa ja "ajeli" seki pari tiimaa, vaikkaki se oli semmosta sielätäälä haukuskelua. Pakkasta oli alun toistakymmentä pykälää ja semmonen pirullinen vinkka kävi pohojosesta, että ukola petti luonto ennenku koirala. Lämminhän siinä tuli koiraa kiini juostesa, suorastaan paita kastu. Ei meinannu Hiisikään antautua remmin päähän ihan heti. Pysähty vasta ku näki, että mikä höyrypilivi sielä peräsä tullee ja pittää kovvaa tuhinaa. Ossaa nuot naisenpuolet olla oikukkaita toisinaan. Iita kävi Sarin kansa sunnuntaina mettässä. Iitan kansa on niin heleppo mennä, ku se on semmonen seinävarma ylösottaja. Jos ei satu Iitale huono päivä, niin ajoki on yhtä varmaa. Mie oon sitä aatellu kokkeilla ketun jälile, jos se vielä niihin suopus. Niisä hommisa ku on tuo herättely täyttä plussaa ja onhan se kettu muutenki helepompi ajettava ku jänes.

Saagan kansa käythin pitkäsä kokkeesa Torniosa lokakuusa ja sieltä tuli kolomonen 53.33pist. Sunnuntaina käythin LAY:n mestaruuskokkeesa ja sieltä hajettiin nolla 45.96pist. Kattelin tuosa Saj:n palstaa ja rupes naurattaan, että kyllä ihiminen ossaa olla tyhymä ja vielä isolla Teellä! Herrajjumala, mettäsä koirat tekkee työn ja ihimiset riitelee keskenhän erittäin tojennäkösestä hanskavirheestä. Haukuthan suvut, omistajat, kasvattajat ja kaikki maholliset. Joku on joskus jopa haukkunu koiranomistajan vaimonki.Tämmösellä toiminnala on varmaan hyvä viijä ajokoiraharrastusta etteenkäsin. En mie ihimettele, jos rekisteröintiluvut laskee ja harrastajat siirtyy muihin rottuihin. Tämä on niin saatanan katteellista ja katkeraa porukkaa, että tieltä pois! Sunnuntaina omien tuomareitten kansa tulthin siihen johtopäätökseen, että mitä parempi ajokoira sulla on niin katteellisten määrä aina lissääntyy. Säänöisäki muistaakseni sanothin, että intoa ei saa sotkia häsyämishen. Nyt ihimiset häsyää ja varmaanki kuttuvat sitä innoksi ja aktiivisuueksi. Koiransa ovat kyllä tuntevinhan ja olevinhan niin koiramiehiä, niin koiramiehiä, että. Aina se toellinen karva paljastuu ns koiramiehestä, ku aikansa oottaa. Ootan kauhulla sitä hetkiä, ku mulle tullee seuraava hyvä koira......siis kokkeilla mitattuna. Metästyksellisesti on kaikki tähän asti olleet pirun hyviä.

Tänhän amusela mie otin Hiisin mukhan jänesmettäle. Mie ku sen irti löysäsin, ei menny ku puoli tuntia ja maailma repes. Tyär sitä loikkijaa rettuutti melekhin nelijä tuntia. Oli se kyllä välilä hukan takia puoli tuntia ihan hilijaa, mutta ei antanu periksi, ku se oli jäneksen kerran ylös ottanu. Välilä meni peräsä mutisemala ja sitte taas perkeleenlaila huutaen. Kyllä mie herkistelin, ku kuuntelin sitä touhua. Sitte ku se vihonviimen tuli hollile ja mie sen ammuin, niin se oliki iso kolli! Munakki niin isot, että ei etes Holomesin Jussila semmosia! Hiisi tuli kaajole ja arko vähän sitä jänestä. Se oli kuiten Hiisile eka kaato, niin että sen käsittää jos se vähän ujosteli. Sisukset kelepas hyvästi kuiten. Mie kuvan laitan siitä jäneksestä, verrakkaa liiterisä roikkuvhan hirvenpuolikkaashen; )

Nonniin, poijjaat ja tyttäret. Tänhän olthin Tornion PM-karsinnoisa tuomaroimasa. Keli ei ollu paras mahollinen, -4 astetta pakkasta läpi päivän sielä roopisa, misä met olthin. Ei tuulen värettäkhän koko päivänä ja vielä ens erälä pikkunen ja vittumainen jänes, joka ei meinannu suostua kulukemhan sitte milhän. Piilotteli ja juoksi jäätynheitä ojia myöten vaan. Ampua semmoset häätys. Onneksi koira oli sinnikko ja roikku peräsä vaikka vaikiaa oliki. Ei loppunu into eikä taito. Toinen jänes sitte palakitti mejät tuomarit ja koiranomistajat ruhtinaallisesti, vaikka yritti seki piru välilä tehä koukkujaan. Koira oli kuiten jo eka erän jäläkhin sevverran sissuuntunu ettei antanu jäneksele juurikhan katuamisen mahollisuuksia. Sanala sanottuna: Oli helevetin hyvä päivä kaikinpuolin. Koiran antama opetus oli tänhän se, että yrittää häätyy, vaikkolis kuinka saatanan vaikiaa. Sillä lopusa kiitos seisoo. Katelkaapa tunnistattako porukan. Mie olen kameran takana piilosa. Kuva on otettu puoliltapäivin tänhän, ku homma oli valamis.

Nyt on sitte se ensimmäinen työpäivä takana, eikä se koskhan ole herkkua vaikka muuta väitettäs. Hiijenpiru katkasi kyntensä melekhin irtipoikki perjantaina ja nyt se tänhän leikattiin pois. Nyt sitä häätyy seisottaa vähintäänki viikko vielä. "Net" sillä loppu silleen, että olis päässy rähiseen jäneksile viikolloppuna, mutta eläpä mithän ku repi kyntensä. Jos mie ihan suorhan sen sanon, niin VITUTTAA jollakilaila palijonpuoleisesti. No se vähän lohuttaa, että on nuita varakoiria, mitä laukottaa töitten jäläkhin, mutta olis ollu mukava tuota "nuorisoa" valamentaa. Hirvijahtiki alako ja met saima vasikan eilen. Mulla on kyllä ollu mielesä siirtyä ajokoirapuolele ihan kokonhan, mutta tuommosesta hirviporukasta irtautuminen kahenkymmenen vuojen jäläkhin tuottaa helevetinmoista tuskaa kelle tahansa, joka on tottunu kaveruutta arvostammaan. Täsä ei nyt ole kuvia, mutta niitä kyllä tullee jahka mie saan net tuosta puhelimesta ulukoistettua tälle konheele.

16.09.2007

Syksy sitte vihonviimen saapu ja lomastaki on puolet pietty. Koiria on käytetty mettälä. Hiisiki alako ihan tositoimiin elikkä ajelemmaan. Se hoksasi yhtäkkiä, että hällä on ajokortti jäneksele. Nyt sille tuli elämänsä ensimmäiset "net" ja sitä häätyy seisottaa vielä ainaki viikonpäivät. Iita on temppuillu mettäsä niinku ennenki. Sen kansa ei ole onkelmaa, ku sehän ajjaa heti ku sen irti löysää :). Saaga ujosteli ensimmäiselä kerrala mettään lähtöä, mutta nyt se on siihen suopunu ja päästelee pitkäkorvan peräsä täysilä. Eilen olthin Perämeren Lohiajoisa tuomaroimasa. Koko päivän sato vettä ja kastuttiin sielua myöten. Sattu kuiten semmonen haukkuja arvosteltavaksi, että sitä kuunnellesa olis seisonu vaikka kainaloita myöten suonsilimäsä. Oli semmonen "tappajan" haukku, että pois tieltä. Ajo kuluki, eikä koirasta ja sen kyvyistä jääny mittään epäselevää meile tuomareile. Tynnyreitä se ei ajanu, mutta täsä tappauksesa laatu korvas määrän. Illala rentouvuttiin Tähtirannasa Kari Tapiota kuunnellesa niin perusteellisesti, että nyt on pää kipiänä. Liekkö veto käyny niskoile? Huomena taas ryhistäyvyttään ja mennään Saagan kansa mettään. Tuosa se jo syyttävästi katteliki, ku ei päässy tänä aamuna jahtiin.

11.08.2007

Tänhän käytiin riistakolomiota päivittämäsä. Amusela lähettiin reisuun ja ilima oli komia, niinku on etelleenki. Ei näkyny minkäällaista riistaa koko reisula, jos ei "puluja" lasketa riistaksi. Niitä sielä jokunen lenteli haulikonkantaman pääsä. Jäneksiä, eikä niitten paskoja näkyny ensimmäistäkhän. Hirvenpaskaa kyllä oli sielätäälä. Kaikki met olima kesäteräsä kunnon puolesta. Porukan kovakuntosinki sano kohta mettäänmenon jäläkhin että, "istuthan....istuthan". Siinä ku sitte aikama poristiin, niin kävi ilimi että kaverila oli eilenillala menny nesteytys vähän pitkäksi ja siitä se huonokuntosuus johtu. No, jokatappauksesa syksyn merkit on selevät ja kohta alakaa tositoiminta. Hiisiki karkas jo aamula jollaki konstila pihasta. Aijasta ei löytyny aukkoja eikä välejä, mistä olis tyttö voinu päästä menneen. Anto se kyllä sopusasti kiini, mutta ei suostunu palijastaan, että mistä pääsi karkhun. Veret alakaa silläki jo mettään vetämhän. Hyvä olis, ku sitä helevetin ruttoa ei tulis. Kuuluu olevan jo Iisä asti. Nyt vaan pakkasia öiksi ja viliposta ja kuivaa päiviksi, niin saattas pelastua tämä perä rutolta. Saapii nähä sitte.

21.07.2007

Syksyä ootellesa on harrasteltu kaikellaista. Tääloli kesäkuun lopusa semmonen "Oikia moottoritapahtuma" tuosa Ruottalan kylälä. Oli sielä vekotin poikineen. Met olima sielä liikennettä ohojaamasa ja kyllä siinä vaan ohojaamista riittiki. Tapahtummaan ei ollu mithän sissäänpääsymaksua, niin sehän veti porukkaa ku sokeri kärpäsiä. Sieloli ikivanahoja maamoottoreita ja autoja, moottoripyöristä puhumattakhan. Ainua mikä puuttu jonku mielestä, oli kalijateltta. Huipputapahtuma jokatappauksesa. Ens kesänä se on taas ja sielä kannattaa kyllä käyvä jos sattuu paikkakunnala olemaan.

Met olhan käyty venneilemäsäki jonku kerran tuola merelä. Saaga ja Hiisi on päässy näistä "merenkulun" ihanuuksista nauttimhan. Hiisi meinas enskerrala vähän olla rauhaton, mutta toisela kerrala se oli jo niinku vanaha merikarhu. Ei puuttunu ku kapteenillakki päästä ja piippu suusta. Saaga oli ku olis aina meriä seilannu. Molemmat meni uimaanki, Saagaa piti kylläki vähän auttaa siinä. Sitte ku se huomas ettei se vesi pure, se kroolas paremmin ku Sievinen aikoinaan.

24.06.2007

Mettäkaverin muistolle.

Kun sain tietää tästä, en uskonut; mikä ois vienyt sut elämästä?
Reisuila met kaikki jutut aina puitiin
ja sen pääle saunottiin.
Tännään pantiin sinut multiin,
mettäkaveri!

Jäi hommat puolitiehen,
kun kuulu "ziuuu"........
ja kuolonvikate vei miehen.

16.06.2007

Nnonniin. Kesäkuu puolesa välisä. Ennään kaks ja puoli kuukautta kesälommaan. Kelit on muuttunu epävakasemmiksi ja kylymemmiksi. Olis hyvät reenauskelit, vaan ku ei saa koiria mettään viijä. Appiukon kotikylälä Sanginjoela (Ylikiimingin ja Muhoksen välilä), oli pyöriny suenperkele kylälä. Metki olema käyttänhet omia koiria joskus niisä mettisä, mutta nyt taisi tulla toppi. Toivottavasti sielä kyläläiset pittää hukasta hyvän huolen. Mulla vanahin tyär on innostunu koirista kansa. Mie sille tännään vein tuon mejän X-portin, että saapii reenata koiran pitoa. Oli se sillä viikon jo hihtolomien aikaan ja nyt se soitti, että saisko Emppua lainaan taas viikoksi. Mie piän, että ei mene kauvan, ku se laittaa oman koiran. Tuntuu olevan jo koukusa. Hyvä se on että saapii harjotella, ettei tarvi sokkona koiraa laittaa. Kohta se on kesä ohi ja päästään käsiksi siihen parhaaseen vuojenaikaan.......kuuramaa.......auringonnousu...nuotiokahavit.....ajokoiran haukku kuulaasa aamusa. Sitä kannattaa oottaa.

03.06.2007

Tännään lähettiin Sarin kansa "ulukomaanmatkalle" tuohon länsirajan taakse Kukkolaforssenile. Näky koskesa olevan vettä vielä ihan riittävästi. Semmonen kähy kävi koko ajan, että alta pois. Siikaa näky ukot lippoavan molemmila puolila ahaneesti, vaikkaki laihoin tuloksin. Ruokapöyväsä sitävaston oli kallaa kaikela laila laitettuna. Oli lohta, silliä, siikaa. Savustettuna, suolattuna ja kaikellaisisa mausteisa tarjola. Mätiäki oli leipien päälä. Pääruaksi oli porsaan ulkofilettä pottuitten kansa. Jäläkiruaksi kahavit ja kakut. Rapeat kakskymppiä per naama se lysti makso, elikkä ei kallista ensinkään. Kyllä oli vattanahka sinnilä ku pois lähettiin. Mie loppakoura tietenki paitani sotkin sen pihivin kansa tuhertaesa. Lämpöä sielä riitti +23 astetta. Sielä kannattaa kyllä käyvä vaikka vähän kauempaaki. Kesä on alakanu luppaavasti säitten puolesta täälä pohiosesa. Saa nähä miten se sitte jatkuu.

01.06. 2007

Kesäkuun ensimmäinen ja aurinko paistaa täyveltä terältä. Onneksi tuulee, ku koirat läähättellee jo ilimanki. "Hiijenpirula" on niin tuuhia karvotus, että se kärsii tästä helteestä eniten. Emäntä sitä on tuosa harjannu ja jollekki koirale olis karvat myä jos jos ei ole omasta takkaa. On siinä varmasti sitä pentukarvaaki vielä seasa, mutta niin on tuuhia turkki, ettei palellu varmasti talavela. Moni Karhukoiraki olis katteuvesta vihiriä. Hiisi on revitelly Saagan peräsä pihala joka ilta ja reenannu haukkua. Mie käväsin ostamasa painekyllästettyä kakkoskakkosta tolopiksi kasvimaan ympärile. Siihen tehhään aita, että mansikoista, marjoista, sipuleista ja uusista pottuista vois nauttia täsä perheesä muutki, ku koirat. Net on aika viksuja kulinaristeja. Oottavat, että sato on kypsä ja sitte vetelevät naamoihinsa. Omatunto niilä ei palijon kolokuta. Mansikat syyään heti ku net on vähänkhän punasia. Ei poimi virolaisekkaan niin sievästi mansikoita ku ajokoira. No, jos tänä kesänä sais muutaman syä itekki.

19.05.2007

Eilen käythin messuila ja nyt site vihonviimen ostettiin se Pointteri 2008. Saivat pirut ylipuhuttua! Sielä oli palijon nähtävää ja olis ollu yhtä palijon ostettavvaaki, mutta hermo piti kuiten loppujenlopuksi, ku rahat alako käyvä vähhiin. Nyt oli SAJ:n kopila kuiten telekkari, josta saatto seurata ajokoiran ajoa, niin syksylä ku talavelaki. Alakaa vissiin kehittyyn tämä järjestön hommaki pikkuhilijaa. Saksanpaimenkoiran rekisteröinnit alakaa olleen kohta samoisa lukemisa ajokoiran kansa. Häätys herätä pikkuhilijaa tästä Ruususen unesta. Oulusa oli jo havaittavisa terveitä merkkejä. Sielä karvanaamaset isännät houkutteli nuoria kattelhen ja kuuntelhen sitä parasta, mitä tämä harrastus tarjuaa, elikkä jäneksenajoa. Asenne oli justhinsa se, mikä häätyy ollakki, ku hajetaan uusia harrastajia tähän lajjiin. Oulun erämessuista häätyy ottaa esimerkkiä koko Suomesa, eikä vaan tuuvittautua siihen uskoon, että kyllä aika tavaran kaupittee. Nyt olhan oikiala tielä. Saatas vaan net koirat vielä messuile näytile. Katteus pois ja ite harrastus kunniaan!

17.05.2007

Nyt olhan nöyrälä mielelä kotona. Takana on semmonen reisu työkaverin mettäkämpälä, josa oli valokuvvaaminen kieletty. Sielä met kaverien kansa nautiskelthin huumaavia juomia ja parannethin maalimaa pitkäle yöhön. Joku väsy aikasemmin ja joku myöhemmin. Reisu ittessään on sinänsä sivuseikka, mutta tänhän, kämpältä pois ajellesa panin merkile tuon tämänhetkisen riistaelukoitten määrän. Koppeloita lähti ojanpientareilta tämän tästä, ku matka eteni. Jäneksiä näky tuhoton määrä pitkin matkaa. Kuka niistä istu keskelä tietä ja kuka sitte ojanpientareela, mutta palijon niitä oli sen mettätien varresa, mitä myöten mie ajelin kottiin. Jos ei se helevetin rutto saavuta tänä syksynäkhän tätä mejän perrää, niin mie toivotan kyllä kaikki kokheisiin tulijat tervetulleiksi tänne. Täälä on koirala, mitä ajjaa. Eppäilyttää vaan tuo jänesten iso määrä. Jos tauti on tullakseen, niin se tappaa kyllä koko kannan yhettömmiin. Toivothan parasta, mutta peläthän pahinta. Kuvia ei täsä kirijotuksesa ole, ku.........niitä ei vaan ole. Huomena menhän Oulhun erämessuile jokatappauksesa.

13.05.2007

Noniin. Tämä alakaa olleen tuttu näky tien päälä. Viime torstaina ampumaratalta tullesa törttöili tämmönen ylivuotinen, äitinsä hylykäämä vasikka moottoritielä. Ensinä se jäi auton etteen toljottamhan ku pysähyin n. viijen metrin päähän siitä. En ihan kerinny saaha puhelinta kuvvauskunthon, ku se hoksas lähtiä. Sinne painu kohti mererrantaa kovvaa kyytiä.








Sari käytti eilen Saagaa ja Hiisiä näyttelysä Oulusa. Sielä meni ihan hyvin, vaikka Hiisi on vielä kokematon ja Saaga oli tuomarin mukhan syötetty vähän "ylikunthon". Häätyy "mätisäkkiä" ruveta laukottaan, että läski muuttus lihaksi. Hiiesä ei oikhen ollu mithän moittimista. Saa nähä sitte minkälaiseksi kehittyy vanahempana, vaikka ei kai se tuosta juuri muutu. Korkeutta häätys tulla vähän lissää. Tuosa viereisesä se istuu leuhkana "piippu" suusa kilipailun jäläkhin kotisohovala. Se on Äitienpäivä, joten kaikile Äiteile Onnentoivotukset! Häätyyki lähtiä viemään ruusu hautausmaale.

02.05.2007

Niin se aika mennä vilahtaa. Meni pääsiäinen ja Vappuki on jo onnellisesti takana. Hiisi on kasvanu jo alamittaan asti (n. 52cm). Hittaasti se tyttö kasuaa, mutta jospa siittä tulis sitte tiukempi ja kestävämpi kampe. Ääntä se on reenannu ahkerasti nävöltä Saagan peräsä pihala ja häätyy sanua, että jos se jäneksen peräsä laulaapi yhtä mukavasti, niin eipä huono ensinkhän. No toivosa on hyvä ellää. Niihän se totes se lapamatoki, joka eli Toivosa. Paihneet on kasonnu kaikila koirila melekhin sietämättömiksi. Pihala käyvhän välilä varsin raivosia takkaa-ajoja ja siinä on kukin vuorollaan takkaa-ajettuna. Isännäle kävi "pikkumoka" täsä vasta ku tuli yötuurista kotia. Aukasin portin ja ajon auton katokseen ja tietenki se helevetin portti jäi auki. No, emäntä oli antamasa koirile apetta ku tulin sisäle ja sitte se päästi tyttäret ulos ja net perkelhet menivä siitä portista urku auki ja eiku kylile käsin. No sen tietää, että mie kuulin muutaman sekunnin komiaa kympin arvosta kolomisointuhaukkua siitä auki jääneestä portista. No hyvin se kuiten päätty. Parin kilometrin pääsä kotua Sari oli saanu net authon höynättyä. Mieki oon muistanu sen portin laittaa hyvin visusti kiini sen jäläkhin.

02. 03. 2007

Loppu tuo mettästyskausi ja koiruuet hääty laittaa kiini aina elokuun 20.saakka. Viime syksynä Iita tekasi penikat, joista Moitakurun Ukko muutti Kemijärvele nuoren ajokoiramiehen kaveriksi. Moitakurun Pohjan-Akka meni aina Tammisaareen asti, nuoren koiramiehen kaveriksi seki. Kaveri vähän ihimetteli, että miksi koirala on semmonen nimi. Met emännän kansa tuumasimma, että piämmä kansanperinnettä yllä, ettei se kokonaan katua ihimisten mielistä.

Moitakurun Hiisi jäi meile ittele ja niinku sanottu, nimi passaa sille ku nyrkki silimään. Ei se vielä kerinny ajella, ainakhan korvila kuultuna.Pitkiä reisuja se jo kuitenki teki ihan omin nokkineen. Kyllä siitä ääntä lähtee ihan riittävästi. Saagaa se on ajanu pihala varastoa ympäri ilosesti haukkuen. On se pihala haukkunu naapurin isännät ja emännät monhen kerthan. Niin, että ei se ole mykkä ensinkhän.

Iitala meni viimesyksy aika pitkäle lastenhoijon merkeisä ja toipumisesa leikkauksesta.Pitkä oli haava tytölä vattasa. Hääty Oulusa asti käyvä leikkuuttamasa pennut ulos, ku täälä mejän perälä on tuo elläinlääkäripäivystyksen järjestely ihan tumpeloitten käsisä. Yks pentu kerkes kuolla sisäle, ennenku emäntä kerkes Ouluun koiran kansa. Reisu makso maltaita. Sille joka kehtaa sanua, että kasvattaja vuoleskellee kultaharkosta isoja siivuja pentuja myyessään, mie haistatan pitkät. No, siitä kuiten selevittiin, vaikkaki tappioita kärsineinä.

Iita pääsi enskerran mettään joulukuun alusa. Oli se rajaton riemu koirala ku mie sille värkkäsin tutkapantaa kaulaan ja päästin sen irti. Otti jäneksen ylös ihan iliman höpinöitä ja ajjaa rettuutti sitä apinan raivola. Oli kertyny paihneita syksyn mittaan. Olihan se pehemiä sen reisun jäläkhin. Autoonki se hääty nostaa. Kyllä se pelasi ihan hyvin koko loppukauven. Kokkeisaki se oli tarkotus käyttää, mutta niin se vaan jäi käyttämättä tältä kauvelta.

Saagan kansa lähettiin LAY:nmestaruuskokkeisiin ja sehän haki nelijä tuntia jänestä, mutta ei se sitä löytäny, vaikka jäläkiä kyllä oli. Sulalta mie sille jäneksiä ammunki ja se pelas ihan mukavasti, mutta tuo lumi näytti olevan sille vielä liikaa.Liekkö vielä surru emmäänsä Olgaa, joka met jouvuttiin lopettammaan viimesyksynä, ku se sairastu.

Nyt on sitte alakanu se "luppoaika" ja saapii viikonloppuna nukkua vähän pitempään. Reput ja rensselit huollethan ens syksyä varten kunthon ja ootellaan kaihola taas ens syksyä ja syyskuusa alakavaa kesälommaa. Sitte taas siunailhan harrastuksen parisa pirunmoisessa satteesa, että "ei tämä ole tervepäisten hommaa", noijuthan huonoja kelejä ja olhan muka muutenki olevinhan helevetin pahala päälä, ku häätyy yölä herätä, että pääsee harrastammaan. Jokatappauksesa sinne methän aina mennään, vaikka se on ihan vappaaehtosta. Kuitenki se on parasta, mitä voi tehä housut jalasa.

Toiset riitelee keskenhän harrastuksenki päältä ja tuntuuki välilä, että ittensä essiintuominen on niile palijon tärkiämpää, ku ajokoiran kehittäminen rotuna. On se hyä kuiten, että suurin osa ossaa erottaa harrastuksen työstä. Mie ainakhan viittis tehä kahta työtä. Sitä mie kansa ihimettelen kovasti, että kiukutelhan ajokoiran rekisteröintien vähenemisestä ja samala kokkeisiin enskertaa tulevat saapii monesti"tyrmäävän" vastaanoton. Se kajemieli on ihan mahoton, jos koira sattuu pärijäämään ja sitte jos se epäonnistuu, niin vahingonilola ei ole mithän rajjaa, eikä määrää. En mie ainakhan ihimettele, jos moni käyttää koiransa yhtäaikaa ensimmäisen ja viimisen kerran kokkeesa ja pahimmasa tappauksesa vaihtaa koirarotua. Sitä niinku tullee paska omhan houshun, tai siistimmästi sanottuna, sahataan oksaa jolla itte istuthan. Turhauttavvaa siinä on kenenkään yrittää mainostaa harrastuksen jalloutta ja koiran jalostuksen eesauttamiseksi tehtävää työtä.