Nonniin, jopa onki päässy aikaa kulumhan viime kerran höpötyksistä. Siihen on kyllä ihan inhimilliset syyt. Net on nuot viime talaven keliolosuhthet, jotka piti mejän koirat pois mettästä aika tehokkaasti ja sitte tuo minun itteni huonollainen kieltäytymistaito yhellaisista hommista joka taas on poikinu sitte helevetillaila toisellaisia hommia ja koirarukat jääpii siinä sitte heikoile. Nyt on päätetty antaa koirile liikuntaa oikhen isän käjestä ja hyvin son homma lähteny näiltä pohojilta liikheele. Leviät selät on jo vähin kaventunhet, mutta liika juoksutus näkkyy tympäännyttävän ajokoiranki. Joku päivä taukoa ja sitte menhän taas. Kyllä se siitä, niinku Manuki sano aikanhan. Kunnonluontikausi on julistettu avatuksi, niin isännile ku koirilekki. Tuosa kuvasa muuten Saaga toi heti tammikuun alakupäivinä tänä vuona mettästä mejän tykö tuommosen puoliksi syövyn ja sen jäläkhin jäätynhen jänesvainaan. Mikähän elukka tuommosen tempun olis teheny?