Viiminen pitkävvappaan päivä taas tältäerrää. Saaga vaan ei päässy methän vieläkhän. Korva- ja kurkkutulehuksen jäläkhin sille rämähti pahempi paskatauti. Liekkö niistä kohtalaisen ankarista lääkkeistä johtus. Kuukausi melekhin yhtäsoittoa lääkekuurila. Koekausi on sen osalta nyt persheellään kuiten. On onneksi ollu resärviä, jota käyttää mettäsä. Hiisi on käyny mettäsä usiamman kerran. Toissapäivänä vesisatteesa se ilimeisesti lähti ketun perhän ihan ykskaks. Ääntä se ei antanu, mutta helevetin kyytiä veti viivasuorhan toista kilometriä. Älys onneksi lopettaa sen peräsä laukkomisen kuiten. Tänhän se "mutisi" pitkhän jonku peräsä. Veikkaan, että se oli alaikänen jänes, joka juoksi ojan reunamia parisattaa metriä alas ja toisen ojan reunoja taas takasin. Koira ei saanu kunnon otetta siihen koko aikana. Parhaala reisula Hiisi ajo jonku tunnin, mutta siinä reisusa oli parasta se, ku Hiisi vakkuutti minut rikosetsivän taijoilhan ku oli hukala. Ei ollu jänekselä mahollisuutta eksyttää koiraa. Iita on ajjaa kolistellu vanahaan malhin. Eilen Iitala kärysi käämistä eristelakat melekhin, ku jänes poukkoili tielä ja soramontula yhäkseen. Pirun pitkäkorva piti minuaki pilikkanhan, ku seisahtu tienreunasa auton maskin ethen ja irvisteli siinä, että ammu jos uskallat. Tais se näyttää vielä sitä kansaivvälistä käpälämerkkiäki. Onneksi Iita tulla höyrysi viimen paikale ja anto loikkijan kuulla kunniansa. Montule se ajo sitte tukehtu ku pari autoa ajo jälen päältä. Jänekset on vähentyny, ainaki tuosa reenimaastosa aika jyrkästi. Sielä on nytte muitaki petoja ku ketut....