Nyt on sitte se raskain vaihe saatu valamiiksi, elikkä siirretty mahollista huonua aikaa ethenpäin työhommien osalta. Nyt panostethan taas harrastuspuolele. Viime viikolloppuna saima viimisen kiintiöhirven nurin. Siltä osalta homma on oortningisa. Eri juttu on se, tulleeko lisälupia "pankista" joka tuntuu pellaavan isompien ehola seki. Lihan tarvetta ei niinkhän olis, mutta seuran rahastonhoitaja olis onneshan jos saatas vähän rahhaa pahan päivän varale. Koirat on ihan sekopäisenä oottanhet methän pääsyä, ku sielähän niitten työmaa on. Saaga kelekkarehtii housut jalasa ja rauhattomana illat pitkät sisälä, mettäänpääsyä oottaen. Näessie, ku sillon "net". Se joutuu vielä tämän viikon seisomhan. Hiisi kävi Sarin kansa viime viikolloppuna kyselemäsä, mitä kuuluu jäneksile. Hyvvää tuntu kuuluvan, ainaki net tyttöä juoksuttivat siihen malhin. Iita on kohunpoiston jäläkhin keskittyny enämpi tuohon syömäpuolhen. Sillä pirula on aina näläkä. Met olhan nimetty se "harpyijaksi", muinasen petolinnun mukhan. Iitaa vaan häätyy mettäsä kytätä, ettei se ota ajola jänestä kiini ja syö sitä ahaneuksishan. On se semmonen ämmä.