Saagan kans uskaltauvuin mettään tänhän ja taas se teki "sen". Nyt vaan ovelammin, elikkä ei antanu ääntäkhän, ennenku jänes oli hampaisa. Sitte taas tuli ylypiänä esittelhen saalistaan mulle. No se sen söi ja lähti pyytään uutta. Taas yritti seurata iliman ääntä ensinä, mutta ethen sattuki nyt vähän kokenhempi jussi. Eihän siinä Saagala muu auttanu, ku alakaa haukkuun. Koekäynnit saapii taas panna "jäihin" Saagan osalta vähäksi aikaa. Häätyy keskittyä nyt tuohon "pikkuapinaan" ja ehken jopa "vanahaan rouvaan", joka on kyllä töisevä ottaa mettästä kiini. Jos joku keksis semmosen pillin, mistä tullee Emmertalin tunnusmussiikki, niin sillä net sais heleposti luokse : ).

Syksy tullee ihan hiipimälä. Yölämpötilatkaan ei meinaa puota alle viijentoista asteen. Koirien käytöle se asettaa omat rajotuksensa, ku lämmöt aamula alakaa huitelhen yli kahenkymmenen. Nyt kuiten alakas olla merkkejä ilimasa, että tilanne koriaantus. Eilen aamula oli vaan viis astetta lämmintä, ku Saaga oli taas mettävuorosa. Se taas rettuutti jänestä semmosen puoli tuntia ja sen jäläkhin se pupuressu joutu Saagale hampaishin taas kerran. Ihan pentujänes se oli, eikä sillä ollu mithän mahollisuuksia tuommosen "vauhtihirmun" eesä. Sillä meni ympyrä niin pieneksi ja samaksi, että se laukko loppujellopuksi koiran kittaan. Saaga on teheny saman homman jo kahesti tälle syksyle, niin että sen mettäsä käyttämistä häätyy vissiinki rajottaa. Saagan haukkumattomuuven takia ostethin sille tuommonen "rakkerin" ajoliivi ja häätyy sanua, että sillä oli puhtaasti positiivinen vaikutus. Syyn siihen löysi isäntä omasta ittestään, kovala ittetutkiskelula ja peilhin vahtaamisela. No, parempi myöhään, ku ei millonkhan.