No niihän siinä kävi, että oli pakkasta sevverran mukavasti (-20) ettei lähetty methän ollenkhan. Se on seuraava reisu sitte taas elokuusa. Sitävaston käythin tänhän naapuripitäjän markkinoila taivastelemasa sitä rihkaman palijoutta ja heleppo-heikkien katkiamatonta puhetuluvaa. Tehimä met yhet nisukaupat ja ostima paistettuja perämeren maivoja, jokka meinas viiä kielenki mennessään.

Koirista on väännetty virrat pienemmäle, niinku kuvista voi tojeta heleposti. Nyt häätyy alakaa keksimhän muuta ajankulua viikollopuile vähäksi aikaa.

Nyt on käyty viimisiä päiviä jahisa tälle kauvele. Huomena on sitte se vihovviiminen jahtipäivä. Töistä mie otin "pekkasia" ihan vasiten nämät kaks viimistä päivää. Iitan kansa olthin tännään ja homma lähti menhen päin persettä heti alusta. Mie ajjoin tuon maasturin kiini tuone lumhen heti mennesä. Soitin apua paikale ja päästin koiran irti. Iita teki hommia kovasti, mutta mie en oikeen pystyny keskittyyn jahtiin ku auto oli jumisa. Mie oottelin siinä aikani ja lähin hakkeen koiraa pois. Iita oli menny lavunvartta jo aika kauvas. Kävin hakkeen koiran mettästä ja ku mie tulin autole, niin sielä oli jo auttajat paikala. Ketunpyytäjät oli tulhet ja vetivät Mazdan selevile vesile. Sieltä met Iitan kansa sitte ajelthin poikain peräsä kahavile ja Iita pääsi haistelhen semmosta elukkaa, että päästi "laatat" sen vierhen. Järkytty vissiin niin kovasti. Huomena menhän sitte viimisen kerran tälle kauvele mettään ja koitama pittää auton rattaisaki piot alla koko ajan.

Eilen ja tänhän käytiin läppäkorvien kansa jäneksiä kattomasa. Eilen oli Itte "Iita-Suuri" hättyyttelemäsä pitkäkorvaa. Kyllä se sitä muutaman tiiman kiusaski ihan kunnola. Tiä sitte menikö kaikki ihan just sääntökirjan mukkaan, mutta mukava oli vanahan rouvan ittevarmaa ajoa kuunnella. Lunta oli ihan polovile asti ja sukset jäi tietenki kotia lähtiisä. Nuoskaksi veti kelin aamupäivän aikana, joten Iitale se sopi ku nakutettu. Ketujjäläkiä ei havaittu ihan uusia, joten tyyvyttiin jäneksenajjoon. Tänä-aamuna pääsi sitte Saaga kokkeilhen onniaan nuoskakelilä. Löytihän se jäneksen tietenki, mutta ei se raskinu juurikhan sille haukkua. Pientä vikinää vaan kuulu. No sitte meni ajot sekasin toisen koiran kansa ja met otimma Saagan kiini. Suuri mysteeri on tuo, että lumikelilä Saaga piättää ääntä, ku palijhaala kelilä taas antaa pallaa ihan makiasti. Pointteri alako eilen juntturoimhan ihan helevetillaila. Ei antanu paikkatietua ku sillontällön, eikä koiran puhelimela kuuntelu onnistunu sekhän. Tänhän jatko sammaa rattaa. Mykän koiran kansa se meinas turvottaa ottasuonta. No, kohta kausi on loppu ja saapii pannan lähettää remonttiin.

Tänhän olthin taas sen rakkaan harrastuksen parisa, elikkä ajokokkeesa tuomaroimasa. Nyt oli kyse kettukokkeesta täälä Keminmaa-Tornio akselila. Koiria oli aina Kuusamua ja Kalajokia myöten, tietenki mukkaalluettuna nämät paikalliset. Viis koiraa kaikkijhan pistejahisa oli. Tulokset on varmaan ainaki amerikankettukoira-yhistyksen sivuila, koska kaikki kilipailevat koirat oli amerikkalaisia ajureita. Päivä oli ihan mahtava kenneltapahtuma kaikimpuolin. Sari teki toisen kettu-ylituomariharjottelunsa tänhän ja mie ties monennenko palakintotuomaripäivän. Liekkö liian aikasta mainostaa, mutta marraskuun 22. päivä, armon vuona 2008, on taas net kuulusat ja perinteiset ajavien koiriitten kilipailut täälä Meri-Lapisa! Niin, että laittakaahan päivämäärä muisthin ja tuokaa koirat kilipailhen tänne sillon. Met täälä sitä kovin ootamma.