Niin se aika mennä vilahtaa. Meni pääsiäinen ja Vappuki on jo onnellisesti takana. Hiisi on kasvanu jo alamittaan asti (n. 52cm). Hittaasti se tyttö kasuaa, mutta jospa siittä tulis sitte tiukempi ja kestävämpi kampe. Ääntä se on reenannu ahkerasti nävöltä Saagan peräsä pihala ja häätyy sanua, että jos se jäneksen peräsä laulaapi yhtä mukavasti, niin eipä huono ensinkhän. No toivosa on hyvä ellää. Niihän se totes se lapamatoki, joka eli Toivosa. Paihneet on kasonnu kaikila koirila melekhin sietämättömiksi. Pihala käyvhän välilä varsin raivosia takkaa-ajoja ja siinä on kukin vuorollaan takkaa-ajettuna. Isännäle kävi "pikkumoka" täsä vasta ku tuli yötuurista kotia. Aukasin portin ja ajon auton katokseen ja tietenki se helevetin portti jäi auki. No, emäntä oli antamasa koirile apetta ku tulin sisäle ja sitte se päästi tyttäret ulos ja net perkelhet menivä siitä portista urku auki ja eiku kylile käsin. No sen tietää, että mie kuulin muutaman sekunnin komiaa kympin arvosta kolomisointuhaukkua siitä auki jääneestä portista. No hyvin se kuiten päätty. Parin kilometrin pääsä kotua Sari oli saanu net authon höynättyä. Mieki oon muistanu sen portin laittaa hyvin visusti kiini sen jäläkhin.